Koska Hetan metrinen lumikerros ei ollut vielä riittävästi hangenhimoiselle luonteelleni, niin päräytimme tuloani seuraavana päivänä Kilpisjärvelle, minne Ellu oli järjestänyt meille kahden naisen pilkkisafarin oppaineen. Kilpisjärvellä lunta oli kertynyt monin paikoin yli puolitoista metriä. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Semmoinen huomio, että epätalvi Pohjois-Karjalassa ei ollut totuttanut meikäläistä sellaiseen kylmyyteen, mitä tunturituuli tarjosi, joten pakkasin päälleni neljät housut (kahdet toppahousut), viisi paitaa ja aimo määrän muita kangaspaloja ympäri kehoa.
Pilkkireissu kesti päivän verran, mutta Hettaan asti emme jaksaneet illalla enää ajaa, joten olimme yötä Kilpisjärvellä hotellin huoneistossa, missä valmistimme päivän saaliin maittavaksi ateriaksi voilla, suolalla ja paistinpannulla.
Seuraavat päivät kuluivat pitkälti samalla kaavalla. Ellu kävi päivät olemassa työmaalla ja minä kulutin aikaani lenkkeilemällä, lukemalla ja laiskottelemalla. Vihdoin pääsin myös testaamaan liukulumikenkiä eli hokeja! Kävimme laskemassa niillä läheisellä nyppylällä ja voi pojat, että oli lystiä.
Hokit eivät ole superliukkaat eli hurjia kyytejä nopeusnäkökulmasta ne ei tarjoa, mutta kaatumaan pystyy helposti. Toki vauhtiakin saa, jos mäki on riittävän jyrkkä. Hauskinta oli puiden lomassa pujottelu, jossa haastetta riittää hokien tarjoamalla vauhdilla. Pohjassa oleva karva auttaa ylöspäin mentäessä ja niiden pitävyyteen voi todella luottaa. Hauskat ja näppärät pelit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.