Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Retkiluistelemassa Kuoringalla

Tämä talvi ei ole ollut millään tavoin suosiollinen hiihtäjille, mutta sen sijaan retkiluistelijat ovat päässeet nauttimaan poikkeuksellisen hyvistä luisteluolosuhteista luonnonjäillä. Pakkanen jäädytti järvet tasaisiksi varhaisessa vaiheessa eikä lumisade pilannut jäiden pintaa. Täältä voi lukaista lisää retkiluistelusta harrastuksena ja mitä varusteita laji vaatii: retkiluistelu tutuksi / Suomen latu.

En itse ole retkiluistelun aktiiviharrastaja, mutta olen lajia päässyt muutaman kerran testaamaan. Näillä kerroilla luistelu on tapahtunut luonnonjäillä, mutta luistelubaana on ollut huollettu eli ihan autenttisesta retkiluistelukokemuksesta ei voi puhua. Mutta nyt voi, kun lähdin vuoden ensimmäisenä oikeana talvipäivänä Kuoringalle luistelemaan. (Kuoringan esittely)

Retken aluksi seurueemme piipahti Lykynlammen kahviossa, jossa Joensuun Latu piti retkikirpparia. Munkki tuoksui houkuttelevana nenään, mutta tyydyin ostamaan itselleni umpihankihiihtoon passelit sauvat. Eihän ne tosin kahvin kanssa ihan samalta maistu kuin munkki. Lykynlammen kahviota ylläpitää Joensuun Latu vapaaehtoisvoimin ja munkit ovat viime talven maistelukokemuksen mukaan maailman parhaita. Suosittelen siis vahvasti käymään. Lykynlammen palveluista lisää tästä.
Rahojen tuhlauksen jälkeen ajoimme Kuoringan levähdyspaikalle, missä laitoimme luistimet jalkaan, reput selkään ja lähdimme lykkimään. Aurinko paistoi ja menoamme siivitti myötätuuli. Jäänpinta oli hieman rosoinen, mutta silti meno oli hyvin etenevää. Alkumetrit oli itsellä hieman totuttelua vaelluskenkä+luistin -kombinaatioon, kun aikaisemmin olin luistellut mono+luistin -yhdistelmällä. Huomasin, että kenkä sai olla hyvin kireällä nyörityksellä, niin meno oli vakaampaa. Myös nilkat väsyivät aluksi, kunnes turha jännitys hävisi ja kulkuun tuli sopivaa rentoutta.

Järven päällä napotti muutamia pilkkijöitä, joilta saimme tiedon jään paksuudesta, joka oli noin 15-20 cm. Eli suht turvallisin mielin saimme luistella pitkin ja poikin järvenpintaa. Toki sopiva varovaisuus oli hyvä pitää mielessä ja naskalit kaulassa roikkumassa.

Luistelimme Kuorinka-järven toiselle puolelle, missä pidimme evästauon ja sitten alkoikin mukava toinen puolikas. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen velho ymmärtääkseen, että kun luistellaan järveä ympäri ja menoa siivittää myötätuuli, niin jossain vaiheessa se kääntyy vastakkaiseksi.

Pakkasviima iski kasvoihin ja lykkiä sai ihan tosissaan, että matka eteni. Eteni kuitenkin ja pikkuhiljaa lähtöpaikka alkoi lähestyä. Huomasin, että luistimieni siteiden kiinnikkeet olivat hiukan löystyneet eivätkä luistimet tuntuneet täysin tukevilta jaloissa. Jonkinlainen kiristystyökalu olisi siis jatkossa olla repussa mukana, että luistimia voi huoltaa retken aikana.

Huippua oli luisteleminen ja reissun kruunasi paluu Lykynlammelle, missä kävimme saunomassa ja pakkasenpurema iho sai lämmetä rauhakseltaan saunan lämmössä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.