Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Karhunkierroksella

Kesälomakohteeni numero 2 sijaitsi Kuusamossa, Rukan maisemissa, kun lähdin serkkuni kanssa vaeltamaan Karhunkierrosta elokuun viimeisellä viikolla. Ennakkovalmistautuminen jäi viime tinkaan, kun edellinen viikko kului Pöyrisjoen maisemissa, mutta lähtöä edeltävänä päivänä otimme vaelluksen ruoka- ja reittiasiat haltuun, että maanantaina pääsimme lähtemään matkaan.

Päivä 1: Onnenkantamoisia kyytipolitiikassa ja ensimmäiset kilometrit

Suunnitelma oli seuraava: jättäisimme auton Rukalle ja kulkeutuisimme jollain pelillä sieltä lähtöpisteeseen Hautajärvelle. Netti ei antanut selkeää vastausta siihen, että millä Hautajärvelle pääsisi, sillä Karhunkierros-bussit olivat tämän vuoden osalta lakanneet jo kulkemasta. Ehkä pääsisimme koululaisbussilla jonnekin asti, mutta hieman epävarman tiedon varassa lähdimme maanantaiaamuna kohti Rukaa.

Rukalla astelimme ensimmäisenä infopisteeseen kartan ostoon ja tiedustelemaan kyytiasioita. Hän selvitti, että taksimatka Hautajärvelle tulisi maksamaan noin 74 euroa ja muita kyytejä ei sinne olisi mahdollista saada. Ristikallioon, joka lyhentäisi vaellusmatkaamme 10 kilometriä, menisi koulubussi hieman ennen kolmea ja tähän ratkaisuun päätimme tyytyä vaikka haaveissamme olisi päästä patikoimaan koko matka Hautajärveltä Rukalle.

Hain kyytiä odotellessa läheisestä ravintolasta mielenpiristykseksi kahvia ja kun astuin kuppien kanssa pihalle oli rinkkani pakattu yllättäen paikalle saapuneeseen taksiin ja kuulin meidän pääsevän sillä aina Hautajärvelle asti. Kyseessä oli lentäkenttäbussi, joka ajoi päivittäin jollain kellonlyömällä Kuusamosta Rukan kautta Sallaan. Hintaa matkalle tulisi 16 e / nassu. Nyt kellonlyömä sattui meille otolliseen aikaan ja hyppäsimme kyytiin. Jos jotain hyvää, niin myös jotain pahaa: kahvit jäivät ravintolan terassille. Elämäni kalleimmat juomattomat kahvit. Harmittaa vieläkin.

Hautajärven luontokeskuksen pihassa olimme klo 15 jälkeen ja yllätykseksemme reitin pituus oli kasvanut 80:sta kilometristä 82 kilometriin. Huijausta. Pitää tehdä valitus Metsähallitukselle. Pikaisten säätöjen jälkeen pääsimme matkaan. Maisemallisesti ensimmäiset 10 kilometriä eivät tarjonneet suuria elämyksiä, sillä reitti kulki pitkälti metsän ja soiden läpi. Siksipä tossu nousi kiivaaseen tahtiin ja iltaseitsemän maissa saavuimme leiripaikkaan Vasaojan laavulle.

Kilometrit: 550 km autolla, 13 km kävellen
Havainnot: Rupakivi ja auto, neljä muuta vaeltajaa, mäkäräisiä

Päivä 2: Alkuinnostusta ja maiseman kehittymistä

Yö oli odotettua lämpimämpi ja vaeltajia nukutti odotettua paremmin, sillä nousimme ilman kellonsoittoa vasta kahdeksalta. Aamutoimiin vierähti parisen tuntia, joten kymmenen maissa olimme rinkat selässä jatkamassa matkaa.

Reitti muuttui päivän kuluessa astetta mäkisemmäksi ja korviimme kantautui ensimmäiset sävelet kosken kuohunaa, mikä piristi matkantekoa huomattavasti. Keho alkoi tottua rasitukseen ja meno tuntui hyvältä. Lounastauon pidimme Ylikodan laavulla ja tirpaisimme naamariin riisipuuroa kanelilla ja kuivahedelmillä höystettynä. Sama ateria oli suunniteltu myös seuraavien päivien lounaaksi.

Aterioinnin jälkeen meno jälleen hieman piristyi ja pian olimmekin Oulangan luontokeskuksessa ja nähtävyyksien äärellä. Kiutaköngäs komeine kuohuineen ja kallioseinämineen pysäytti vaeltajat hetkiseksi ihmettelemään luonnon ihmeitä ja kameran muistikortti alkoi täyttyä maisemakuvista. Nyt olimme asian äärellä. Kiutakönkäästä voi lukea lisää täältä: http://www.ruka.fi/kesa/nahtavyydet/?file=content_exec&id=184&submenu=479.

Päivän edetessä alkoi jalkapohjissa olla väsymyksen tuntemuksia ja toiveissa oli löytää leiripaikka. Totesimme, että leiriytyminen oli mahdollista ainoastaan merkityille paikoille laavujen, autiotupien tai kotien äärelle, sillä niiden läheisyydessä oli vettä. Muissa paikoissa vedenottopaikka olisi liian kaukana.

Käpsyttelimme Ansakämpälle asti ja etsimme teltallemme sijaa ja mainio leiripaikka löytyikin hiekkatörmän päältä. Huuhdoimme päivän hikoilut joessa ja valmistimme ilta-ateriaksi jauhelihapastaa ja jälkiruoaksi nautimme yhden tähden kaakaota. Päivän rasituksesta väsyneet vaeltajat kömpivät telttaan jo ennen iltakymmentä.

Kilometrit: 23 km
Havainnot: Kiutaköngäs, kymmenkunta muuta vaeltajaa, lepakko

Päivä 3: Vaikeuksien kautta voittoon

Reitin pituus suhteutettuna vaelluspäivien määrään oli jo ennakkoon ajateltuna hieman mietityttävä. 80 kilometriä (joka paikan päällä osoittautui 82 kilometriksi) käveltynä noin 3,5 päivään tiesi pitkiä päivämatkoja. Tavoitteemme oli olla Rukalla perjantaina aamupäivällä. Kun tähän yhtälöön lisäsi vielä sen, että kyseessä oli retkikumppanin ensimmäinen vaellus, olisi fiksumpi voinut miettiä toisen kerran, pitäisikö vaellus toteuttaa hieman kevennetyllä ohjelmalla. Innokkuus korvaa usein fiksuuden, joten etenimme ennakkoon tehdyn suunnitelman mukaisesti.

Vaelluksen puoliväli on usein retken hankalin vaihe. Alkuinnostus on hälvennyt ja lihakset alkavat kipeytyä. Jalkoihin on muodostunut hiertymiä ja loppumatka tuntuu pitkältä ja koti kaukaiselta. Samalla kuitenkin pää on keskittynyt siihen hetkeen, eikä ulkomaailma kiinnosta yhtään. On vain se hetki ja tärkeimmät asiat on syöminen, lepääminen ja eteneminen.

Jyrävä.
Keskiviikon taivallus alkoi hiljaisissa merkeissä. Kyseessä ei ollut välien kiristyminen vaan oli aika olla hiljaa ja omissa ajatuksissa. Lounaaseen asti etenemimme hyvää tahtia, mutta puuron syönnin jälkeen vauhti hieman hidastui. Matkakumppanin kintut alkoivat oireilla pahemmin ja rakot muistuttivat olemassaolostaan. Omissa jaloissani tuntui myös kevyttä kipua. Etenimme rauhassa ja nautimme yhä upeammaksi muuttuneista maisemista.

Aamulla suunnitelmissamme oli edetä Puurosuon laavulle, mutta kipeiden kinttujen ansiosta ymmärsimme jäädä yökuntiin Siilastuvalle. Ratkaisu oli erinomainen, sillä olimme uupuneita ja tupa sijaitsi upean Jyrävän äärellä. Teltalle emme löytäneet paikkaa, joten päätimme yöpyä tuvan sisällä. Saimme seuraksemme pari kuorsaavaa mieshenkilöä ja kolmen nuoren porukan. Oli taattua, ettei unta tullut kaaliin.

Illalliseksi söimme riisikanacurrya ja pian syönnin jälkeen kömmimme tupaan.

Kilometrit: 22 km
Havainnot: poroja, vesisade, hyppäävä harjus

Päivä 4: Leppoisampaa tallustelua



Torstaina heräsimme ajoissa aurinkoiseen ja syksyisen viileään päivään, kuten jokaisena vaellusaamuna. Lepo oli tehnyt tehtävänsä ja molemmat olimme hyvissä voimissa viimeiseen kokonaiseen vaelluspäivään. Mieltä piristi tieto, ettei päivän vaellusmatka olisi niin pitkä ja illalla oli tarkoitus paistaa lettuja!

Vaelluspäivien aikana kohtasimme odotettua vähemmän muita vaeltajia, mutta oli jännä huomata miten erilaisella tyylillä kukin oli matkaan lähtenyt. Toiset etenivät koko reitin kahteen päivään, toiset olivat varanneet reitin kulkemiseen reilun viikon. Joku oli lähtenyt soitellen sotaan ja joutui lähtemään maitojunalla kotiin ja joku oli pakannut rinkkaansa kaiken aina coca cola -tölkistä lähtien. Oli hauska rupatella ja vaihtaa ajatuksia muiden tallaajien kanssa. Jokaisesta kohtaamisesta oppii aina jotain.

Karhunkierroksen viimeiset 10 kilometriä ovat reitin raskaimmat, kun polku kulkee eri vaarojen yli eli ylä- ja alamäkeä saa talsia kerrakseen. Suunnitelmamme oli pystyä nauttimaan viimeisistä kilometreistä ja maisemista, joten jäimme leiriin kuuden kilometrin päähän maalista. Saimme jo torstain loppumatkassa maistiaisen reitin raskaimmasta osasta, mutta olimme huojentuneita, kun matkaa ei tarvinnut taittaa loppuun asti vaan jäimme leiriin Suolammen laavulle. Leirissä olimme jo neljän aikaan iltapäivällä, joten meille jäi rutkasti aikaa fiilistelyyn, lepäilyyn, tankkaukseen ja puuhasteluun.

Illalliseksi valmistui perunamuusia jauhelihakastikkeella ja sen jälkeen paistoimme motivaatiolettuja, jotka söimme vaniljakastikkeen ja tuoreiden marjojen kanssa. Toimii!

Huomenta!
Illan puuhastelun tulos.
Olin koko viikon puhunut ja haaveillut riippumatossa nukkumisesta, sillä olin kantanut sitä mukanani rinkassa koko vaelluksen ajan. En ollut testannut kyseistä majoitetta aiemmin, joten sinne kömpiminen hieman jännitti. Etenkin kun yöstä tuntui tulevan kylmä. Varustin riippumaton makuualustalla ja makuupussilla, jonne kömmin illan pimetessä. Yllättävän nopeasti tunsin nukkumatin saapuvan ja vaivuin uneen. Yöllä heräsin muutamaan otteeseen kääntämään kylkeäni. En tippunut.

Kilometrit: 18 km
Havainnot: hyvä boogie

Päivä 5: Vaarojen kautta kotiin

Aamun taivallus alkoi tiukalla ylämäellä. Tuli hiki. Mäen päällä oli makoisat maisemat ja mieli piristyi uusiin lukemiin. Aurinko paistoi, oli ihmisen hyvä olla. Etenimme rauhalliseen tahtiin ja nautimme joka hetkestä. Valtavaaran päällä vietimme tovin jos toisenkin ja räpsimme valokuvia ja ahmimme maisemaa verkkokalvoille. Vaikka keho oli väsynyt, tuntui päähän virtaavan energiaa.



Kahden tunnin reippailun jälkeen saavuimme Rukalle ja löysimme automme siitä paikasta, minne sen olimme maanantaina jättäneet. Toiselle maistui limonadi ja toiselle olut läheisen pitserian terassilla. Molemmille maistui peseytyminen ja puhtaat vaatteet nesteytyksen jälkeen. Toinen haaveili toisesta oluesta, toinen dallaspullasta.

Kuusamon Prismasta haimme evästä automatkalle ja illaksi ja otimme suunnaksi Joensuun. Matka sujui vaellusta fiilistellessä ja ruhjeita laskiessa. Hyvät lukemat saimme.
Pääsin mieleni päähän.



Kilometrit: 6 km kävellen, 480 km autolla
Havainnot: lasketteluhissi

Epilogi

Karhunkierros oli mukava reitti, mutta yhdellä kertaa nähty. Maisemat ja reitti oli mukavan vaihteleva ja polku erinomaisen hyvin merkitty. Rappusia oli riittävästi. Nuotiopaikat, tuvat ja laavut hyvässä kunnossa. Miinusta ensimmäisen päivän kyytiasioiden sekavuudesta ja henkilökunnan tietämättömyydestä. Mahtava meininki joka tapauksessa!

Saldo: 82 kilometriä, 3,5 päivää, messevät rakot molemmissa jaloissa, pääkoppaan rutkasti energiaa

Rinkan lantiovyö ei pitänyt minusta.


Toteutunut reitti yöpaikkoineen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.