Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

lauantai 10. elokuuta 2013

Vammoja keräilemässä Patvinsuolla

Alkukesästä olimme iskeneet toverini kanssa kalentereihimme merkinnän Patvinsuon kansallispuistoon toteutettavasta retkestä. (http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/kansallispuistot/patvinsuo/Sivut/Default.aspx)

Rauhallinen retkeily, luonnosta nauttiminen, evästely tai muu perinteiseen kansallispuistokäyskentelyyn liittyvä toimi ei poikkeuksellisesti kuulunut tämän retken ohjelmaan vaikka Suomun alue tähän oivat fasiliteetit antaisikin. Tavoitteena oli kiertää Suomujärvi juosten kaksi kertaa. Miksi? Huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Yksi konkreettinen syy oli myös lokakuussa odottava Vaarojen maraton, joka kuuleman mukaan vaatii hieman treeniä.

Juoksijaduo muuttui trioksi pari viikkoa ennen keikkaa, kun veljeni liittyi mukaan retkikuntaan. Starttasimme Joensuusta aamulla ennen kukonpieraisua ja otimme suunnan Uimaharjun kautta Patvinsuolle. Sää ei vastannut tilaustamme vaan vettä sataa tihuutti noin 70 % ajasta. Se ei loppujen lopuksi suuremmin haitannut.

Ensimmäistä kertaa otin testiin energiageelit. Jännä tuote. Jo ensimmäisestä puraisusta maistoi, että energiaa on pieneen pakettiin saatu mahdutettua paljon. Lisäksi selässä oli juomareppu, johon olin sekoittanut laimeaa urheilujuomaa. Nyt oli ammattimainen meininki. Hyvä, että edes varustelussa.

Suomunkiertoa olen tallustanut useaan otteeseen. Eräopaskoulutuksen aikana ja sen jälkeen Suomulla on järjestetty 24 tunnin vaellustapahtuma, jonka ideana on kävellä Suomunkiertoa vuorokauden aikana niin paljon kuin jaksaa tai viitsii. Ennätykseni on 65 km / 15 h. Eli reitti oli tuttu useamman vuoden ajalta. Suomunkierron kerrotaan olevan 15 km pitkä, mutta useamman henkilön gps-mittailut ovat osoittaneet reitin olevan noin 17 km pituinen. Tämä meidän oli tarkoitus hölkätä kahteen otteeseen. Niin pitkää matkaa en ole juoksemalla edennyt ikinä. Joten jännäkakkaa meinasi puskea housuun, kun ei tiennyt jaksaako moista matkaa kulkea.

Iloisin mielin juoksukuntamme lähti matkaan ja etenimme tyylikkäästi jonomuodostelmassa. Siinäpä ensimmäisen kierroksen kuvaus pääpiirteittäin.


Pidimme lyhyen tauon puolivälissä, mutta mahdollisimman pian pyrimme lähtemään kierrokselle numero 2. Kohtalaisen iloisin mielin juoksukuntamme lähti matkaan ja etenimme tyylikkäästi jonomuodostelmassa.

Suomunkierron reitillä ei ole suuria korkeuseroja, mutta kuitenkin kierros on monipuolinen. On nousua, laskua ja tasaista menoa. Välillä juostaan umpimetsässä, kun taas välissä upeaa hiekkarantaa pitkin. Patvinsuon alueella on lukuisia erilaisia ja eripituisia reittejä, joista löytyy jokaiselle sopivaa retkeilymaastoa.

Toisella kierroksella alkoi vammojen keräily. Eräs jäsenemme oli ottanut tyyppejä jo ensimmäisen kiekan aikana, mutta viimeistään loppumatkassa suorastaan kilpailimme kuka teloisi itsensä vahingossa pahiten. Ensin polun päälle asettunut juuri kamppasi meistä yhden, mutta vammat eivät olleet pahoja. Sitten toinen kolhaisi polvensa puuhun, mutta siitäkin selvittiin muutamalla voimasanalla ja pienellä loppumatkan (jäljellä 15 km) vihlomisella. Loppumatkasta vammavihkoon saatiin vielä seuraavat merkinnät: kolmas polviruhje puunrungon ylityksessä, juurakkoon iskeytyneet varpaat, höttiäisen pisto ja siitä aiheutunut nilkkaturvotus, lukuisa määrä rakkoja ja kuollutta ihoa ja albiinojalat. Siisti meininki!

Loppulukemat: noin 34 km, aikaa kului 4 h 20 min (2 h 10 min / kierros)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.