Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

lauantai 31. elokuuta 2013

Koskiseikkailua Pöyrisjoella

Retkikärpäsen purema oli vaivannut minua jo pitkään ja sain vihdoin lääkettä vaivaan ja vapinaan, kun kesäloman suunnitelluista eräretkistä ensimmäinen toteutui elokuun puolessa välissä. Kohteena oli Pöyrisjoki ja kulkupelinä kanootti. Melonta- ja perusretkivarusteiden lisäksi matkaan pakattiin myös kalastusvälineitä. Ohjelmassa oli siis melontaa joella ja koskissa sekä kalastusta. Retkikuntana minä, Ellu ja Rane, eräopaskoulutuksessa tutustuneet toverit. Aika hyvä. Suorastaan paras.

Pöyrisjoki lyhyessä esittelyssä täällä http://www.ounasjoki.fi/joet/poyrisjoki/.

Päivä 1 sunnuntai

Kyyti Joensuusta kohti Hettaa starttasi puolilta päivin. Yksi retkikuntamme jäsenistä asuu Hetassa, joten köröttelimme kahteen pekkaan noin 10 tunnin matkan ja saavuimme yöpymispaikkaan iltakymmenen maissa nälkäisinä kuin köyhät pohjoiskarjalaiset. Sunnuntaisin ei muuten ole montaa ruokapaikkaa auki välillä Joensuu-Hetta. Onneksi pitsatilauksemme oli mennyt perille Hetan päässä ja tirpaisimme kohteessa naamariin paria erilaista poropitsaa ja laadimme samalla retkisuunnitelmaa.


Päivä 2 maanantai

Välillä vaihtui kuski.
Aamupalan jälkeen teimme katselmuksen retkieväisiin ja laadimme kauppalistan puuttuvien elintarvikkeiden osalta. Kävimme luontokeskuksesta lunastamassa asianmukaiset kalastusluvat ja sen jälkeen minut tiputettiin kauppaan. Sillä välin Ellu ja Rane kävivät viemässä toisen auton retken päätepisteeseen Vuontisjärvelle, jossa meidän tuli olla perjantaina ja jatkoimme toisella autolla Näkkälään, joka taas oli lähtöpisteemme. Ellu oli järjestänyt meille ja varusteillemme kyydityksen Näkkälästä Pöyrisjärvelle, josta starttaisimme melontaosuuden seuraavana päivänä.

Off road -kuljetuksen tarjosi Näkkälä Eräpalvelut ja tarinaniskijä Samuli http://www.nakkala.com/. Samulin kautta saimme vuokrattua myös kanootin meloineen sekä varustetynnyrit.


Pöyrisjärven rannalla meitä odotti autio- ja varaustupa, mistä olimme varanneet varaustuvan puolen. Sää oli sateinen, joten ensimmäinen yö oli hyvä viettää sisätiloissa. Illan kähmeessä kävimme käppäilemässä lähirannoilla ja keräsimme mustikoita. Lisäksi testasimme kalastusvälineiden toimivuutta ja sain itse kalastusopastusta, sillä kalastaminen ei ole ollut vahvinta osaamisaluettani, koska en siitä liiemmin ole ollut aiemmin kiinnostunutkaan. Nyt päätin kiinnostua, mutta ensimmäisenä iltana välineet olivat vielä kesäterässä. Kuten ehkä myös käyttäjä. Kiitos muiden, illallispöytään saimme tuoretta ahvenfilettä.

Päivä 3 tiistai

Aamu valkeni aurinkoisena ja hyvin nukutun yön jälkeen söimme puuroaamiaisen ja aloimme pakkailemaan kamoja kanoottiin ja kajakkiin. Olimme lähdössä liikenteeseen yhdellä kajakilla ja yhdellä intiaanikanootilla.

Ensimmäinen etappi oli Pöyrisjärven ylitys, ja meitä oltiin varoiteltu etukäteen, että se voi olla tuulisella säällä olla hyvinkin aaltoileva. Menimme järveä kunnioittaen eteenpäin ja saavutimme hetken perästä Pöyrisjoen aloituspään. Nokat kohti etelää ja mela liikkuu. Oli pitkästä aikaa mukavaa istua avokanootin kyydissä ja meloa, kun viimeiset vuodet olen pääsääntöisesti melonut kajakilla. Hieman mietitytti, että kuinka koskiosuudet mahtavat onnistua, kun koskimelonnastakin laskin olevan noin kolme vuotta aikaa. No, sen näkisi sitten.

Arvoitus oli omien koskenlaskutaitojen lisäksi se, että minkä verran koskiosuuksilla olisi vettä. Kesä oli ollut Lapissa vähäsateinen ja paikalliset olivat antaneet ennakkoon ymmärtää, ettei kukaan hullu lähde elokuussa laskemaan Pöyrisjokea ja koskenlasku saattaisi olla pikemminkin rankka urheilusuoritus, kun jokainen koski tulisi ohittaa kanoottia kiskoen ja kantaen. Meitä ei paikallisten puheet pelottaneet saatikka antaneet laskea retkifiilistä ja -intoa.

Ellu oli tulostanut mukaan kartat ja koskiluokat, missä myös kerrottiin kuinka mikäkin koski tulisi laskea (laskulinjat etc.). Niitä papereita luimme kuin aapista konsanaan.
Ensimmäisenä melontapäivänä ei pahoja koskia vielä vastaan tullut, mutta pääsimme harjoittelemaan kosken lukemista ja muistelemaan miten kanoottia ohjaillaan, kun ohitimme muutaman ykkösluokan kosken. Kaikki kosket pääsimme laskemalla alas, vaikka pohja aika ajoin kolahtikin kiviin. Hommahan oli lystikästä.

Leiriin saavuimme alkuillasta ja laitoimme majoitteet pystyyn. Olimme syöneet lounaan aika myöhään, joten ehdimme puuhastella kaikkea ennen iltaruoan valmistamista: osa lähti kalalle ja minä lähdin huiputtamaan läheisen tunturin.

Sain seuraa tunturin valloitukseen.
Saavuttuani tunturista päätin testata josko kalastusvälineet toimisivat ismasen edellisiltaa paremmin ja hetken odottelun jälkeen tarttui vieheeseen kala! Voi sitä riemua, kun sain isohkon hauen nostettua haaviin. Otin siltä hengen pois ammattimaisesti. Kaveri pistettiin pussiin maustumaan ja odottamaan ruoaksi valmistumista.

Näkkälä Eräpalvelut antoi tappovälineen vuokralle.


Päivä 3 keskiviikko

Keskiviikkona jatkoimme siitä mihin olimme edellispäivänä jääneet. Luonnollisesti. Ohitimme pieniä koskia ja välillä uitimme viehettä joessa harjuksen toivossa. Ei tärpännyt. Välillä olimme kiinni kivillä ja puskimme siitä itseämme pois. Ellu taisi tehdä puolieskimoharjoitteen jonkun kosken loppupäässä. Lounastauon jälkeen minä hyppäsin kajakkiin ja painelin sen kyydissä muutaman pienemmän kosken aina leiripaikkaan asti. Oli hauskaa. En oikein koskaan eräopaskoulutuksen koskikursseilla päässyt sinuiksi koskimelonnan kanssa ja sen tautta en ole koskissa sen jälkeen pyörinyt. Nyt oli hauska huomata, että koskimelontakin voi olla lystiä.

Auringonottoa Lapin tyyliin. 


Alkuillasta löysimme hyvän leiripaikan ja se osoittautuikin loistavaksi kalapaikaksi. Odotettu harjus jäi edelleen saamatta, mutta jättiahvenia kiskoimme kosken alaosasta senkin edestä ja valmistimme siitä iltaruoat ja apetta seuraavillekin päiville. Eipä voisi olla parempaa.

Päivä 4 torstai 

Jännittävä päivä. Edessä oli hieman jämerämpi koski, mikä oli tarkoitus laskea alas. Ohjeissa sanottiin, että koski tulee tarkastaa etukäteen rannalta ja teimme työtä käskettyä. Sykkeet nousivat kahteensataan, mutta jännitys oli jollain tavalla positiivista. Odottavaa. Koski teki pari mutkaa, jossa kanootti piti saada toden teolla kääntymään ja koski päättyi stoppariin, missä kaatuminen oli todennäköistä. Sitten kyytiin ja menoksi. Ellu jäi kosken alaosaan heittoköyden ja kameran kanssa odottamaan laskuamme ja pelastamistamme.

Hyppäsimme kanoottiin ja lähdimme hiljakseltaan etenemään suunniteltujen laskulinjojen mukaisesti. Pääsimme todella hienosti stoppariin ja siitä läpikin, mutta avokanootti nappasi siitä useamman litran vettä sisuksiinsa ja teki samalla itsestään hyvin epävakaan. Suuntasimme apinan raivolla rantaa kohti kanootti uhkaavasti vasemmalle kallistuneena ja saimme paatin seisahduksiin. Virta oli siinä kohtaa sen verran voimakas, että pieni lisäkallistuminen aiheutti kanootin täyttymisen vedellä.

Teutaroimme kanootin tyhjäksi ja laitoimme Ellun kosken yläpäähän. Asettauduin heittoköyden kanssa odottamaan laskijaa, mutta köydelle ei tullut sillä kertaa käyttöä.


Kohtasimme kosken äärellä melontakaksikon, jotka olivat liikkeellä avokanootilla ja arpoivat meidän laskun nähtyään, että uskaltavatko he laskea kosken. Yllytimme heidät laskuun ja lupasimme olla alavirrassa heitä pelastamassa jos tarpeen on. Tarvetta tuli. Tytöt laskivat ylemmän kosken hienosti, mutta jatkoivat matkaa siitä mihin me olimme stopparin jälkeen jääneet. Koski jatkui siitä vielä muutaman sata metriä. Toisella osuudella he osuivat kiveen ja kanootti täyttyi vedellä ja jäi jumiin keskelle koskea. Juoksimme avuksi ja pienen kikkailun jälkeen saimme ensin melojat pois koskesta ja sen jälkeen myös kanootin. Hyvä opetus ja muistutus myös itselle, että varovainen pitää olla.

Pian koskenlaskun jälkeen saavuimme leiripaikkaan, joka sijaitsi Kuirinkurkkio-kosken vieressä. Kuirinkurkkio-koskea ei suositeltu laskettavan millään pelillä ja siltä se näyttikin. Komea se oli, mutta hengenvaarallinen.

Illalla kävimme vielä uittamassa vieheitä, mutta kalat olivat ilmeisesti loppuneet Pöyrisjoesta.

Päivä 5 perjantai

Päivä alkoi kanoottien kiskomisella Kuirinkurkkion alapäähän, josta jatkoimme matkaa meloen. Edessä oli vielä yksi isompi koski Kirkkokurkkio, jonka päätimme osata laskea retken päätteeksi. Niin osasimmekin, vaikka periaatteessa kaatuminen oli todella lähellä. Ja käytännössä.

Loppumatka Vuontisjärvelle oli leppoisaa melontaa ja koti alkoi olla pikkuhiljaa mielessä. Pakkauduimme autoon, joka maanantaina oli sinne viety ja suuntasimme Hettaan. Lämmin suihku, kuivat vaatteet ja paikallisen ravintolan poroburgeri laittoivat mielen virkeäksi, jonka voimalla läksimme kotimatkalle kohti Joensuuta.

Loistava reissu. Näitä lisää.


5 kommenttia:

  1. Hieno tarina tutuista maisemista, itse olin tuolla ilmatäytteisellä lautalla heinäkuussa (juttua täällä: http://korpijaakko.wordpress.com/2013/08/08/bike-hike-paddle-poyrisjoki-trip-report/). Pitkissä suvannoissa olisi kanootti (tai kajakki) kyllä ollut kivempi peli. Meidän reissulla oli pirusti hyttysiä, mutta myös harjuksia. Teillä ilmeisesti toisinpäin?

    PS. Ollaan vissiin tavattukin kertaalleen eräässä opasosuuskunnan pohtimistilaisuudessa? Löysin vasta nyt blogisi. Mukavaa luettavaa. Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Korpijaakko! Olen joskus lueskellut blogiasi, mutta viime aikoina on jäänyt unohduksiin -> nytpä jälleen muistan sen ja käyn lukemassa tarinoitasi. Pikavilkaisulla teidän Pöyrisjoen reissu näytti huimalta! Enpä ole itse moista monen retkeilylajin yhdistelmää itse testannut.

    Harjuksia emme tavanneet kuin unissamme, mutta ahvenet täyttivät hyvin kalahimomme. Itikoista meille ei ollut harmia sen koommin ja vettäkin koskissa riitti, vaikka paikalliset asiaa ennakkoon epäilivätkin. Lystiä oli kerrakseen!

    Näin on, että tapasimme siellä osuuskunta-palaverissa ja ilmeisesti sama opinahjokin on takana, mutta eri vuosikurssi. Kävin Niittylahden opiston selo-kurssin vuonna 2009-2010.

    VastaaPoista
  3. Itse olen Niittylahden vuosimallia 2011-2012. Monen lajin yhdistäminen on aika mukavaa touhua, suosittelen kokeilemaan (esim. polkupyöräily + vaellus on helppo tapa aloittaa). Ilmeisesti harjuksien ja itikoiden määrät ovat tuolla suoraan suhteessa toisiinsa... :D

    VastaaPoista
  4. Pitääpä laittaa suunnitteluun joku pyöräily+patikointi -kombinaatio. Kiitos innostamisesta!

    VastaaPoista

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.