Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Sunnuntaiajelun teemana lähiseutuun tutustuminen

Pyöräily kuuluu osaksi jokapäiväistä etenemismuotoani vuoden ympäri, mutta vasta näin kesän korvilla alan sykkelöimään kuntoilutarkoituksessa. Talvisin liikun pyörällä pääasiassa työ- ja lyhyet vapaa-ajan välimatkat ja silloin tällöin hieman pitempiä kuntoilulenkkejä. Lähtökohtaisesti pyöräily on mukavampaa lämpimällä ajanjaksolla, kun vaihteet eivät jäädy ja pyörä kulkee kevyemmin.

Aurinkoinen keli ja hiljaittain väistynyt flunssa innoitti minut lähtemään pitkälle pyörälenkille. Sunnuntai oli vailla muuta ohjelmaa, sisällä ei tehnyt mieli päjöttää ja pitkä lenkki oli pyörinyt mielessäni koko viikon. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä Pyhäselän ympäriajolle (120 km), mutta onneksi järki huuteli vastalauseita ja ymmärsin todeta itselleni, että matka on näin äkkiseltään ehkä liian hapokas. Toinen reittisuunnitelma siis kehiin.

Nopeasti katsoin pari eri reittivaihtoehtoa, mitä olin pyöritellyt mielessäni jo aiemmin ja toinen niistä osoittautui noin 70 kilometrin pituiseksi. Sen ehkä jaksaisin polkaista suht pienillä kärsimyksillä. Reitti kulkisi seuraavien pisteiden kautta: keskusta-Uuro-Jakokoski-Mönni-Selkie-Ilomantsintie-Niinivaara-keskusta. Eväät reppuun, juomaputelit täyteen nestettä, urkkavaatteet niskaan, potta päähän, renkaisiin ilmaa ja matkaan!

Reitin alkupää aina Uuroon asti oli tuttua kauraa, mutta siitä eteenpäin olin pyöräilijänä tuntemattomilla teillä. Autoilijana tie oli tosin tuttu. Uuron ja Jakokosken välinen osuus oli hieman nihkeä, sillä tiellä kulki paljon rekkoja ja pyöräilijälle ei liikoja tilaa tien laidassa ollut. Kohteliaasti nuo teiden valtiaat minut ohittivat, joten vaaratilanteita ei syntynyt. Rekkakuskit ansaitsevat kyllä lisäpropsit huomavaisuudestaan tielläliikkujia kohtaan, sillä aikaisemminkin olen kokenut, että lähtökohtaisesti kaikki isot kulkuneuvot väistävät myös pyöräilijää ihailtavan hyvin.

Teillä liikkuessa kiinnitän usein huomiota siihen, miten samaan porukkaan kuuluvilla tahoilla on kirjoittamaton sääntö morjestella toisiaan vastaan ajettaessa: rekkakuskit nostavat toisilleen kättä rennon rempseästi, Nissan-kuskit vaihtavat "miten nuo muut voivat ajella muun merkkisellä autolla" -katseet ja moottoripyöräilijät irrottavat toisen käden ohjaustangosta ja nostavat sen tervehdykseen, kun toinen moottoripyörä ajaa vastaan. 

Sotkin fillariani hikisenä ja punaisena, kirosin mielessäni edessä siintävää ylämäkeä, kun vastaan ajoi neljä moottoripyöräilijää. Ja ensimmäinen heistä nosti kätensä morjestukseen! Mikä mahtava hetki! En ehtinyt reagoida tilanteeseen vastatervehdyksellä, mikä jäi tietenkin harmittamaan ja minun olisi tehnyt mieli lähteä heidän peräänsä kiittämään. Olin päässyt osaksi heidän jengiään ja vastedes olen oikeutettu tervehtimään vastaantulevia motskareita rennon viileällä käden nostolla.

Pidin evästauon Jakokoskella, lähellä museokanavaa ja kesäteatteria. En ollut varma miten pitkän koukkaisun käynti teatterilla tekisi, joten päätin evästää pienellä levikkeellä Pielisjoen rannalla. Samalla pääsin katsomaan upeaa hieman ennen ylittämääni Mönnin siltaa kauempaa. Hieno ilmestys, enpä tiennyt moisen olemassaoloa ennen tätä.

Reitti oli maalaismaisen näyttävää, ylä- ja alamäkiä tasaisella vaihtelulla, puut vihersivät, linnun lauloivat. Välillä ohitin hevoshaan ja yllätyin maiseman komeudesta.

Väli Jakokoskelta Selkielle oli miellyttävä ja vaikka tie ei koko matkalta ollutkaan asfalttipäällysteinen, niin tie oli erittäin poljettavassa kunnossa. Pidin Selkien näköalapaikalla kevyen eväspaussin ja sen jälkeen laskettelin yhden isoimmista alamäistä. Piti hieman jopa jarrutella, kun kävi hirvittämään.

Selkieltä käännyin Ilomantsintielle, joka johdatti minut lopulta Joensuuhun. Tämä pätkä oli odotetusti hyvinkin tylsä, mutta yllättävän vauhdikas. Myötätuuli siivitti menoa mukavasti ja pian saavutinkin Niinivaaran huipun, mistä oli lyhyt matka kotiin.

Matka: noin 70 km, aika: 3 h 45 min.


Rusketusrajojen keräily on alkanut.

2 kommenttia:

  1. Pari km korkeintaan ois ollut teatterille:D Sie oot siis ajanut n. 200 m meistä ohi. Lisäsitkö vauhtia kohdalla jo, että pääsit mönnin sillalle työntämättä;P
    Mia

    VastaaPoista
  2. Mie yritin kyllä vilkuilla pihoille, että näkyykö tuttuja, mutta ei sillä hetkellä näkynyt teikäläisiä. En kyllä tasan muistanut, että missä kohtaa asuttekaan:). Hyvin sai puskea kyllä Mönnin sillalle, mutta en sortunut nousemaan satulan päältä.

    VastaaPoista

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.