Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Maarianrinteitä koluamassa

Hankin itselleni pari vuotta sitten lumilaudan, ja tapoihini on kuulunut käydä ulkoiluttamassa kapistusta muutamaan otteeseen talvikauden aikana. Kesällä vähemmän.

Mustavaaran http://www.mustavaara.fi/ mäet ovat käyneet jo riittävän tutuiksi, joten päätin lähteä kaverini kanssa tutustumaan toiseen Joensuun lähilaskettelukeskukseen, Maarianrinteisiin http://www.maarianrinteet.fi/etusivu.php. Joensuusta matkaa kohteeseen on noin 60 kilometriä.

En missään nimessä voi kutsua itseäni lautailijaksi, sillä meno on välillä huomattavankin hataraa. Ehkä lautailijantapainen olisi osuvampi kuvaus. Hallitsen kapistuksen pienehköllä varmuudella, mutta vauhdin noustessa tukkaa hulmuttavaan vauhtiin, tulee yleensä iskettyä kantit päälle. Rento laskeminen on siistimpää kuin vauhti.

Sää suosi lautailijantapaisia, kun aamupäivällä saavuimme kohteeseen: -10 astetta lämpöä ja auringonpaiste. Kävimme lunastamassa rinneliput ja vaikka meiltä molemmilta löytyi useaan laskettelukeskukseen sopivat älykortit (joihin voi ladata lasketteluajan), niin kas kummaa ne eivät käyneetkään Maarianrinteisiin. Joten molemmat kaivoivat kuvetta viiden euron edestä saadakseen myös näihin rinteeseen sopivat kortit.

Mustavaaraan verrattuna Maarianrinteet kohosivat taivaankanteen asti. Hissimatka tuntui kestävän ja maisema selän takana oli yllättävänkin pätevä. Irtaannuimme kapulahissistä huipulla ja aloimme tutustumaan rinteisiin. Toiset ottivat lähikontaktia maan kanssa ihan naamataulullaan, toisille riitti laudan pohja.

Aloitteleville lautailijantapaisille Maarianrinteet oli oivallinen laskupaikka. Pitkät ja loivat mäet antoivat aikaa harjoitella kääntymisiä ja kaatumisia eikä suorituksia häiritseviä muita laskijoita ollut liiaksi asti. Ihmettelinkin asiakkaiden vähyyttä, mutta kenties joensuulaiset suuntaavat mieluummin Kolille, joka sijaitsee lähestulkoon samaisen matkan päässä.

Lasketteluun kuuluu olennaisena osana tauot. Niitä harrastetaan rinteessä ja rinteen alapäässä sijaitsevassa kahviossa. Kahvi ja ylihintainen ruisleipäpalanen leipäluukusta sisään ja taas jaksaa laskea alas. Fyysisesti lautailu ei käy työstä, en ehkä itse kutsuisi sitä liikunnaksi. Ainakin omaa lautailuani kuvastaa paremmin termi ulkoilu, sillä sykkeet eivät nouse korkeiksi ja siinä ei tule hiki. Hissi vie ylös ja painovoima alas. Tehtäväni on vain pysyä kyydissä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.