Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Hämähäkkinaiset seinällä

Kiipeilyä harrastava veljeni lupautui neuvonantajaksi minulle ja kaverilleni, kun halusimme mennä testaamaan boulderointia eli kiipeilyä matalilla seinillä Joensuun Kuntokeitaalle http://www.joensuunkuntokeidas.fi/fi/.

Oma kiipeilytaustani on seuraava: olen suorittanut köysitoiminnanohjaajan pätevyyden osana eräopaskoulutusta muutama vuosi sitten ja silloin tuli roikuttua rutkasti köysien molemmissa päissä. Sen jälkeen ei kiipeily ole kuitenkaan jostain syystä kuulunut harrastamiini aktiviteetteihin, joten pitkästä aikaa olikin lystiä lähteä leikkimään hämähäkkinaista.

Kuntokeitaalla on siis huone, jossa seinät on täytetty otteilla (eri muotoisilla kohoumilla, joita käyttäen noustaan seinällä ylöspäin) ja jonka lattiaa peittää paksu patjakerros mahdollista tippumista tai tiputtautumista varten. Köyttä ei käytetä, koska maksimissaan kiipeilijä nousee noin kolmen metrin korkeuteen ja siitä korkeudesta tippuminen ei tapa. Testattu on.

Varusteena itselläni oli sisäliikuntavaatteet ja vastaanotosta vuokratut kiipeilykengät, joiden tulee olla hyvinkin napakat. Veljeltäni saimme käyttöömme magnesiumia eli mankkaa, jota hierotaan käsiin pidon parantamiseksi. Omat kätöset nostivat tuskanhikeä siihen malliin heti alkuotteista lähtien, että mankalle oli kyllä käyttöä.

Aloitimme seiniin ja otteisiin tutustumisen etenemällä sivuttaissuunnassa reittimerkinnöistä välittämättä. Saimme ohjeeksi pitää vartalot mahdollisimman lähellä seinää, jolloin voimat ei kulu turhaan. Hetken tutustumisen jälkeen saimme tehtäväksemme suorittaa muutamia aloittelijoille tarkoitettuja reittejä, joista ensimmäinen suoritettiin suht moitteetta, mutta lajin haastavuus iski kasvoille heti seuraavassa etapissa. Se ei sujunutkaan kuin tanssi, jos nyt tanssi muutenkaan on ominta osaamistani. Vartalo ei toiminut yhteistyössä ajatuksen kanssa: tiesin mihin otteeseen käteni tuli saada ja tiesin sen olevan mahdollista. Mutta ei.

Kiipeily on hyvin kokonaisvaltainen laji, jossa kroppa joutuu venymään erikoisiin suorituksiin. Esimerkiksi sormilihaksia en muissa harrasteissani noissa määrin joudu käyttämään ja lajissa vaadittava kehonhallinta on huomattavaa. Mutta oli positiivista huomata, että jo reilun tunnin kiipeilyn jälkeen alkoi lajissa kehittymään. Hämähäkiksi en itseäni toki tuntenut, mutta pikkuhiljaa pääsin eroon siitä tunteesta, että olin kädetön norsu. Voin helposti uskoa, että kiipeilyyn voi koukuttua. Siinä kehittyy nopeasti ja haasteet eivät lopu kesken tuskin koskaan.
Nooralla oli ulottuvaiset jalat.

Puolentoista tunnin jälkeen kädet alkoivat olla semmoisessa tärinässä, että kerma olisi vatkautunut hetkessä. Hauska tunne. Hauska laji.

Lajista enemmän kiinnostuneet: Karelian kiipeilijät -kiipeilyseuran sivuilta löytyy tietoa kiipeilyn harrastamisesta Joensuussa http://www.kiipeilijat.net/.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.