Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Retkiluistelumaraton Linnansaaren kansallispuistossa

Suomen pisin retkiluistelureitti sijaitsee Linnansaaren kansallispuistossa, Saimaan vesistössä. Pisimmillään noin 40 kilometriin yltävä reitti houkuttelee Oravin kanavakylään luistelijoita sekä läheltä että kaukaa. Sain itse viime talvena mahdollisuuden testata reittiä ja ylipäätään retkiluistelua ensimmäistä kertaa erään televisio-ohjelman kuvauksissa ja silloin luistelimme 18 kilometrin reitin. Mieleeni jäi kyppelehtämään, että jossain vaiheessa pitää päästä luistelemaan reitti kokonaisuudessaan, joka kilometreinä tarkoittaisi 36 kilometrin luistelumatkaa. Viime talvena en Linnansaaren luistelubaanalle ehtinyt, joten retki jäi odottamaan tätä talvea.

Asiasta kiinnostuneita löytyi muitakin ja saimme kerättyä neljän naisen porukan, joista suurin osa lähti testaamaan lajia ensimmäistä kertaa. Varasimme Oravista ennakkoon retkiluistelupaketin, joka sisälsi majoituksen, retkiluisteluvarusteet, reittilipun, saunan ja aamiaisen. Periaatteessa retken olisi voinut tehdä päiväseltikin, mutta kerta retkiluistelupaketin hinta oli suorastaan kohtuullinen (67 e/hlö) päätimme jäädä Oraviin yökuntiin.

Matka Joensuusta Oraviin kestää parisen tuntia, joten starttasimme kulkupelimme lauantaiaamuna kahdeksan maissa, että ehtisimme ajoissa luistelubaanalle. Yllättävää kyllä, matka sujui kartanluvullisesti moitteetta, ja saavuimme ilman yhtään pummia tehneinä määränpäähän hieman kymmenen jälkeen. Kamat hotellihuoneisiin, evästä naamariin, reput selkään ja baanalle.

Ajoimme Joensuusta Oraviin Enonkosken kautta ja pääsimme Hanhivirran lossiin.

 Retkiluistimiin oli tarjolla kahta eri jalkinemallia: monot tai vaelluskengät. Aloittelijoille ja monoihin tottumattomille opas suositteli vaelluskenkää, joten osa porukasta valitsi retkiluistinjalkineiksi vaelluskengät, mutta osa laittoi jalkaansa monot. Minä valitsin monot, sillä olin todennut ne toimiviksi edelliskerralla.

Käppäilimme lähtöpaikalle, täräytimme terät kiinni jalkineisiin ja lähdimme hitaasti ja hoippuen matkaan. Olimme kuin neljä bambia jäällä. Tai ehkä ennemminkin norsuja tai norppia. 

Retkiluistelu muistuttaa pitkälti luisteluhiihtoa tai rullaluistelua sauvojen kanssa, toki yhteyttä perusluisteluunkin löytyy. Kun jää on tasainen, tuuli myötäinen ja tekniikka hallussa, niin välineillä voi päästä hyvinkin kovaa. Kuulemma ennätysaika Oravista Järvisydämeen (18 km) on 40 minuuttia. Me emme lähteneet tavoittelemaan tätä aikaa. Tavoitteena oli lähinnä selviytyä maaliin ennen pimeäntuloa. Reittimme oli siis Oravi-Järvisydän-Oravi.
Reippaat luistelijat pystyssä. Kaatumisiakin koettiin. Onneksi oli potat päässä.
Viiden kilometrin luistelun jälkeen tavoitimme Linnansaaren, jossa paikalliset pitävät luistelukautena lettukahviota. Emme pysähtyneet kahvittelemaan, sillä homma oli vasta niin alussa ja toiveissa oli ehtiä kahvion aukioloaikaan maistelemaan plättyjä tulomatkalla. Jo tässä vaiheessa voin paljastaa, että haaveeksi jäi.

Osa retkikunnasta oli retkiluistimien päällä ensimmäistä kertaa ikinä ja perusluistelukausikin oli monelta jäänyt avaamatta. Myöskään hiihto ei kuulunut kaikkien harrastuksiin, joten retkiluisteluun totuttelu kesti aikaa. Osalla enemmän ja osalla vähemmän. Retken tarkoitus ei ollut paahtaa hikihatussa tukat putkella vaan pääidea oli ottaa retki retkeilyn kannalta. Eli rauhallisesti ja siitä nauttien. Jo tässä vaiheessa voin paljastaa, että sekin jäi haaveeksi. Etenkin loppumatkasta saattoi touhussa oli ismasen suorittamisen makua.
Reitti oli hyvin kartoitettu eikä eksymisen vaaraa ollut.
Matka kuitenkin eteni hyvin ja pidimme evästauon noin 15 kilometrin luistelun jälkeen. Sen jälkeen osa retkikunnasta jatkoi vielä Järvisydämeen saakka, mutta jalkakipuinen luistelija lähti taivaltamaan Oravia päin. Jalka oli kipuillut hieman alusta asti, mutta tauon jälkeen se vain yltyi. Epäilimme raskaan vaelluskengän olleen syyllinen.
Järvisydämessä.
Kansallispuiston puolella maisema muuttui ja oli mukava luistella saarien välistä. Välillä pysähdyimme kuvaamaan ja ihastelemaan saaren puihin jäätyneitä aaltoja. Järvisydämen rannassa katselimme rannassa sijaitsevia huviloita ja ravintolaa, mutta pian käänsimme terät kohti Oravia. Sitten se iski vasten kasvoja: tuuli.

Ensimmäiset kilometrit etenimme yhtä matkaa, mutta sen jälkeen päätin lähteä tavoittelemaan jalkakipuista luistelijaa ja lisäsin omaa vauhtia. Tuuli oli paikoitellen vähintäänkin navakka ja samoissa paikoin luistelussa oli  ehkä suorittamisen makua. Silti nautin täysin rinnoin. Johan aikoinaan eräopaskoulutuksessa opin sanonnan: sitä mukavampaa, mitä epämukavampaa. Sitä teesiä hoin mielessäni ja jatkoin eteenpäin.

Muutamia luistelijoita tuli vastaan ja yhden selän sain ohitettuakin, mutta retkikuntalaisemme tavoitin vasta maaliviivalla. Kello oli hieman yli neljä. Matkaan kului evästaukoineen 4,5 tuntia. Siirryimme odottamaan muita ravintolaan kahvikupposen äärelle ja kertaamaan luisteluretken kokemuksia. Hetken odottelun jälkeen he saapuivat lumisina ja väsyneinä, mutta naurun säestämänä, mikä on aina hyvä merkki. Ilmeisen raskaita olivat loppukilometrit olleet, mutta pohjoiskarjalaiset naiset eivät luovuttaneet. 

Hotel Oravi. Viihtyisä majoittumismuoto.
Väsynyt, mutta ilmeisen tyytyväinen retkikunta siirtyi toisessa rakennuksessa sijaitseviin hotellihuoneisiin valmistamaan iltaruokaa. Oravin palvelut (ravintola, kauppa) menivät kiinni klo 17, mutta huoneissa oli pienet keittiöt, joissa pystyi valmistamaan evästä. Ruokana oli muun muassa bataattisosekeittoa, salaattia, papuja, kalaa ja juustoa. Jälkkäriksi vedimme runebergintortut kahvilla. Kyllä maittoi! Hetken lepäilyn perästä siirryimme saunaosastolle, jossa meitä odotti hetivalmissauna, joka ei vakuuttanut. Kiukaasta nousi paikoitellen lämpöä muistuttavaa hehkua, mutta muuten en ole varma voiko huonetta saunaksi kutsua. Peseytyminen luistelun jälkeen teki kuitenkin gutaa ja sen jälkeen seurue oli valmista kauraa yöunille.












Aamupala käytiin nauttimassa samaisessa ravintola-kauppa-yhdistelmässä ja se oli positiivinen yllätys. Meille oli katettu oma pöytä välineineen, joka sisälsi tuoretta leipää, kananmunia, juustoa, kurkkua, jugurttia, mysliä, hilloja, kahvia ja tuoremehua. Aamuviihdettä tarjosi naapuripöydän kylänmiesten seurue, joiden aamupala näytti koostuvan nestepitoisista aineista. Suurempaa häiriötä heistä ei ollut, pikemminkin tuntui kuin olisi ollut keskellä näytelmää.

Retkiluisteluretki onnistui hyvin ja voin suositella Oravia retkikohteeksi kaikille. Kesällä tekisi mieli lähteä katsomaan vesistöä kajakin kyydistä, epäilemättä alue näyttäytyy silloinkin edustavana. Retkiluistelupaketin hyödyntämistä voin myös suositella, sillä siinä hinta on varsin kohdallaan.

Kiitos retkikunta, oli lystiä!

Tietoa retkiluistelusta:
http://www.saimaaholiday.net/oravi/index.php?page=skating-packages&hl=fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.