Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Harrastuksena avantouinti

Joka kerta astellessani kylmää betonista laituria pitkin kyseenalaistan järjenjuoksuni. Laiturin päässä odottaa jään ympäröivä musta aukko, joka on täynnä vettä. Portaat vievät veteen ja en anna itselleni muuta mahdollisuutta kuin laskeutua rivakasti veteen, ottaa muutaman napakan rintavedon ja nousta rappuset ylös. Inhottava tunne! Mikä kestää tosin vain kaksi sekuntia. Sen jälkeen avantouinnin idea taas muistuu mieleen. Veri lähtee kiertämään aikamoista haipakkaa ja saunassa lämpö valtaa pikkuhiljaa vartalon.

Ensimmäiset avantouintikokeilut sijoittuvat monien vuosien päähän, mutta säännölliseksi kylmäuinti tuli rapiat vuosi sitten, kun liityin Jääkarhuihin, paikalliseen avantouintiseuraan.
http://www.joensuunjaakarhut.fi/fi/etusivu/.

Käyn uimassa keskimäärin kaksi kertaa viikossa ja yleensä sitä edeltää jonkinlainen liikunallinen suorite. Fyysinen rasitus yhdistettynä sitä seuraavaan rentouttavaan avantouintiin johtaa mukavaan kokonaisvaltaiseen väsymystilaan ja on melko taattua, että uni maittaa seuraavana yönä.

Avantouintiharrastuksesta ja sen tuomista fysiologisista vaikutuksista löytyy asiaa muun muassa täältä:
http://www.tohtori.fi/?page=3425903&id=1760357.  

Aika ajoin saan houkuteltua kavereita mukaan avannolle ja käsikirjoitus on yleensä sama. Ensikertalainen on paniikissa ja peloissaan jo matkalla Vehkalahdelle. Sen jälkeen kerron, että avantoon mennään suoraan pukuhuoneesta. Paniikki kasvaa ja kaveri yrittää karata. Haukun nössöksi ja annan ymmärtää, ettei vaihtoehtoa ole. Eikä olekaan. Seuraava rasti on veteen meneminen ja kaveri lyö jarrut päälle. Yleensä näytän esimerkkiä ja neuvon olemaan rauhallinen ja hengittämättä (uintivetojen aikana, ei koko reissun aikaa). Ei ole käynyt vielä tilannetta etteikö kaveri olisi mennyt järveen. Ja kaikki ovat tulleet hengissä poiskin. Yleensä alkukauheus unohtuu sen maagisen kahden sekunnin vedestä nousun jälkeen ja kaikki ovat liittymässä seuraavassa hetkessä jäseniksi. Ainakin teoriassa.

Jääkarhujen jäsenyys maksaa 95 euroa (+liittymismaksu) ja sen maksamalla saa käydä uimassa ja saunomassa sen minkä jaksaa, ympäri vuoden. Lisäksi seura myy kertarannekkeita viiden euron hintaan lajiin tutustujille. Voin suositella.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.