Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

tiistai 28. elokuuta 2012

Päivä 5: Tankkausta, saaliita ja tulistelua



Lepopäivä aloitettiin nukkumalla pitkään. Toisille se tarkoittaa heräämistä kello kuusi, toisille kello yhdeksän. Kun nousin hyvin nukutun yön jälkeen ylös, kuulin yhden retkikuntamme jäsenen ehtineen jo käydä uimassa ja testaamassa kauemmaisen järven luona kalastusvermeitä. Aikainen vaeltaja kalan nappaa -sanonta ei valitettavasti tällä erää pitänyt paikkansa, joten emme saaneet vielä aamupuuron kylkeen tuoretta kalaa.

Kahvin juonnin lomassa laadimme päivän ohjelmaa, joka sisälsi lepäämisen ja tankkauksen lisäksi kalastusta ja lähiretkeilyä. Minulla oli päivälle yksi tavoite: nuotio.

Tulien tekeminen ei noilla korkeuksilla käynyt pelkästä tikun raapaistusta, sillä ensin piti löytää poltettavaa materiaalia. Metsää ei oltu nähty sitten tunturiaseman, ja viimeiset tunturikoivut rekisteröitiin pari päivää aikaisemmin, joten puita ei liiemmin ollut tarjolla. Piti luottaa tuuriin.

Jätin itsestäni muistomerkin.
Konkkaronkkamme otti suuntiman kohti järveä, joka sijaitsi pitkän kivenheiton päässä ja kalastavat tahot alkoivat välittömästi uittaa vieheitään kosteikossa. Kannustamisen ja neuvomisen lomassa keskityin etsimään, en suinkaan polttopuita, vaan hauskan litteää kiveä, johon voisin tehdä kaiverruksen. Olin vaelluspäivien aikana tuijottanut niin montaa kivenmöhkälettä, että halusin jättää johonkin niistä jälkeni.

 Painoarvio 2,3 kg.
Taiteellisen inspiraation ohessa rannassa alkoi tapahtua, kun kalaveikkojen vavat alkoivat väpättää ja järvestä nousi kaksi komeaa rautua. Riemunkiljahdukset kuuluivat epäilemättä sydtoppenille asti ja vedet hierahtivat kielille, kun aloimme suunnittelemaan kalojen valmistusta. Eipä olisi voinut toivoa parempaa alkua välipäivälle!

Operaatio nuotio sai myös positiivisen kipinän, kun löysimme rannalta muutamia laudanpätkiä ja kaikkien ihmetykseksi polttamattoman jätkänkynttilän. Poromiehet pääsivät pois mustalta listaltamme (kt. Merkintä Päivä 3), sillä oletettavasti puut olivat jääneet maastoon heiltä.

Palasimme leiriin kolmen kalakilon, jätkänkynttilän ja pienen puukasan kanssa ja mahat kertoivat lounasajan lähestyvän. Alkukeitoksi söimme kermaista sienikeittoa ja pääruoaksi paistoimme fisua, jonka söimme voilla sivellyn ruisleivän päällä. Jälkiruokana tarjoiltiin sitruunalla kypsetettyä kalaa ruisleivällä ja kahvit. Maistui taivaalliselta.
Kalasta riitti moneksi: paistettavaksi, suolattavaksi ja sitruunalla kypsennettäväksi.
Alkupalana tarjoiltiin metsäsienikeittoa.

Lepäilyyn ei välipäivänäkään ollut varaa, sillä rinkattomasta olotilasta halusi ottaa kaiken irti. Siitä syystä lähdimme naisporukalla seikkailemaan lähitunturille. Käppäilimme rauhakseltaan järvenrantoja pitkin ja pääsimme ylittämään leveän puron. Tasapaino tuntui kehittyneen muutamassa päivässä, sillä hyppiminen kiveltä kiveltä ei enää tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Kengät hieman kastuivat, mutta selvisimme ylityksestä riisumatta jalkineita.
Koskiseikkailua.

Näköala läheiseltä nyppylältä. Leirimme sijaitsi kauimmaisen järven
oikeassa reunassa.
Sateen uhka oli ollut olemassa koko päivän ja retken viime metreillä taivaalta alkoihin tihkua vettä. Riensimme telttoihimme ja pidimme luonnon määrittämänä lepotauon. Tuntui mukavalta pujottautua makuupussiin ja ummistaa silmänsä ja ottaa pienet päiväköllöt.

Oli jälleen aika syödä. Mukavaa. Kokin valmistaessa makoisaa ateriaa minä aloitin työt. Vuolin kiehisiä ja lastuja, rakensin kivistä nuotiopaikan, pilkoin puita ja tarjosin sytykkeille tulta. Sitten tein taas kiehisiä, puhalsin ja puhkuin hieman punertavaan hiillokseen ja revin tulitikkuja. Jätkänkynttilä oli kosteustasosta päätellen maannut samoilla sijoillaan jo tovin, mutta sinnikkyys palkittiin ja se saatiin todistetusta palamaan hetken aikaa. Onneksi ruoanvalmistuminen ei ollut elävän tulen varassa, sillä muuten olisimme saaneet syödä perunamuusijauhetta kypsentämättömän kalan kanssa.

Jätkänkynttilän kanssa tusaamista kesti helposti parisen tuntia.
Tuloksena savustunut märähkö puupökkäle.
Illan pimetessä nuotio nosti arvoaan tunnelmanluojana. Hyvältä maistui paistettu rautu perunamuusin ja ruisleivän kanssa nuotion tuodessa vieressä tunnelmaa ja hieman lämpöäkin. Tulipesä toimi huonosti toimiessaan myös hyvänä itikankarkoittimena.

Hetkellisesti tulos oli kuitenkin vaikuttava.
Loistava perusleiripäivä sai arvoisensa päätöksen, kun pidimme iltahämärässä lettukestit ja kertasimme reissun siihenastisia tapahtumia. Paljon olimme ehtineet jo nähdä ja kokea, mutta reissu oli vasta puolessa. Tulevasta olimme nähneet pienen häivähdyksen edellisen päivän lounastauolla, mutta sitä ennenkin ehti varmasti tapahtua vaikka mitä.

Kropat tankattuna ja hymyissä suin suuntasi sinä iltana jokainen meistä makuupussiinsa.

Kilometrit: jokunen
Sää: koleahko ja tuulinen
Eläinhavainnot: pari retkeilijää, kaksi kotkaa, samat järvitirpat mitä edellisenä päivänä, kaksi kuollutta rautua


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.