Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

tiistai 21. elokuuta 2012

Päivä 3: Poromiesten jekkuja ja leiripaikkakranttuilua



Edellisillan jalkojen ylenpalttinen virkistäminen purossa kostautui yöllä, kun kylmät jalat pitivät hereillä. Vasta kun turppasin ylimääräisen fleecetakin jalkopäähän uni sai tulla.

Pilviverhot olivat yön aikana vetäytyneet ja meitä ympäröinyt vuorikolmikko paljastui komeudessaan, kun kömmimme teltoistamme pihalle. Myös aurinko tervehti meitä lämmöllään ja oli passeli aika kuivattaa hieman kostuneita kamoja. Teltta tyhjäksi ja tavarat makuualustojen päälle auringon kuivausrumpuun.

Parin tunnin aamurutiinien jälkeen nousivat rinkat jälleen selkiimme ja jatkoimme matkaa kohti länttä. Auringonpaisteesta innostuneena jätin pitkähihaisen pois ja kuljin t-paitasillani. Tosin kuoritakki odotti pukemistaan rinkan päällä, sillä sää on alueella oikullinen. Vesisade voi yllättää hetkessä.


Päivän ensikilometrit mukailivat puronvartta.
Aamupäivä sujui käppäillessä ja vuorijonoja ihmetellessä ja tunnin välein pidimme yleensä tauon: välillä iskimme kinttumme kylmään puroon ja välillä pidimme tuulta kivenmöhkäleen takana. Vastaantulijoita oli harvakseltaan, olimme päässeet pois valtatieltä.

Kiinnitimme koko reissun ajan erityistä huomiota sekä leiri- että lounaspaikan valintaan. Mikä tahansa niemennotko tai kiventaus ei kelvannut. Paikan tuli sijaita veden lähellä, siinä tuli olla tuulensuojaa ja maisemallista arvoa. Keskiviikon lounaspaikka oli täydellinen: luonnon vesiputouksen äärellä, kallion päällä keittelimme riisipuuron ja päiväkahvit. Vesi solisi vieressä ja aurinko lämmitti ihoa. Lisäksi lounaspaikasta oli suora näkymä laaksoon. Kyllä päti!
Puuronkeittäjä.
Lounaan jälkeen on mukava ottaa vähän köllöä tyylikkäissä jalkineissa.

Signisstugan-niminen retkeilymaja sijaitsi reittimme varrella ja ohimennen kävimme kysäisemässä, että onko heidän kioskinsa auki mikäli meille tulisi tarvetta ruokatäydennyksille. Kioskia ei ollut olemassakaan, joten asia oli sitä myöten selvä. Olemme omissa eväissä.
Tavoitteenamme oli ylittää karttaan merkitty bro eli silta. Hetken maisemaa silmäiltyämme kiikarimme tavoittivat sillannäköisen rakennelman muutaman sadan metrin päässä polulta ja sillan kupeeseen päästäksemme meidän tuli ylittää pari poroaitaa.

Eivät tienneet Ruotsin poromiehet, että heidän aitansa eivät hurjia suomalaisia pitele. Etenkään jos aita on tallattu maan tasalle siten, että ylitykseen piti nostaa kinttua noin 30 senttimetrin korkeudelle. Siitäs saivat.

Mutta olisihan se pitänyt arvata, nenille tuli sekin ylpistyminen. Todellinen poromiesten jekku odotti meitä hetken päästä: silta oli kyllä olemassa, mutta kaikki astinlaudat oli purettu pois. Alla virtaava koski. Ei ylityskelpoinen. Siitä saimme.

Poromiesten jekku.
Sillan kupeessa piti hieman poseerata.
Lennosta teimme reittimuutoksen ja patikointi jatkui kosken myötäisesti kohti pohjoista. Ehdimme jo harmitella, että joudumme kävelemään saman pätkän kahteen kertaan kunnes näimme edessämme jälleen sillan. Hetken olimme äimän käkinä ja katselimme toisiimme ja karttoihin. Edellinen silta oli ollut suurta huijausta. Tämä johdattaisi meidät seuraavaan leiripaikkaan ilman reittimuutoksia.

Maasto oli hyvin vehreää ja välillä tuntui, että kävelen vanhempieni heinäpellossa. Marjat eivät näillä korkeusasteilla viihdy, valitettavasti. Muutaman lakanraakileen havaitsimme, mutta tuskinpa pääsevät kypsään ikään saakka ennen lumia. Erilaisia kukkia esiintyy kuitenkin paljon, hyvin hassuissakin paikoissa. Välillä piti jopa pysähtyä kysymään niittyleinikiltä, että eikö ole parempaa kasvupaikkaa keksinyt kun on pitänyt keskelle kivirakkaa työntyä.
Maisema oli hyvin vehreää.

Keskiviikosta tuli pitkä päivä, kun leiripaikkaa arpoessa meni aikaa. Vaatimustaso oli korkealla ja mitään takuita hyvän paikan löytämisestä ei ollut vaikka kello lähenteli jo iltaseitsemää. Matkaan olimme lähteneet kymmeneltä.

Suklaapatukan pituisen tauon jälkeen alkoi korvissani kuulua koskenkuohuntaa ja sen äänen päästä löytyi yösija, jonka kelpuuttivat kaikki. Sää oli muuttunut kylmäksi ja tuuli vihmoi edelleen ja jouduimme lisäämään kivipainoja telttakiilojen ja –narujen päälle. Taivaalla näkyvät pilvet enteilivät kovempaa myrskyä, mitä ei onneksi tullut.

Pitkän päivän päätteeksi maistui perunamuusi porolla ja minttukaakaot.
Vaatimukset täyttävä leiripaikka löytyi riittävän arpomisen jälkeen.

Kilometrit: n. 16 km
Sää: päivällä + 14, illalla +6, tuuli navakkaa
Eläinhavainnot: kotka

1 kommentti:

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.