Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Päivä 1: Vastassa oli sumuinen Nikkaluokta



Retkikuntamme starttasi Joensuusta aamukuuden kantturoissa ja edessä oli arviolta noin kahdentoista tunnin ajomatka. Aamuaurinko ja reissukutkutus häivyttivät unenrippeet silmistä ja tarina lensi heti ensikilometreistä lähtien.

Pirssimme kuljetettiin Ruotsiin seuraavaa reittiä:

Joensuu – Vuokatti – Oulu – Tornio – Haaparanta

Torniossa kävimme evästämässä Ravintola Pienessä Lohikäärmeessä, joka osoittautui erinomaisen maukkaaksi ruokapaikaksi. Kiinalainen buffet-pöytä järkevin hinnoin (8,5 e) täytti pötsit sopivalla tavalla. Käytimme myös Tornion osuuspankin palveluita ja kävimme vaihtamassa euroja kruunuiksi.

Haaparannassa teimme lyhyen pysähdyksen Haglöfsin ja Fjällravenin outlet-myymälöissä, mutta suoranaista tarvetta retkeilykamoille ei enää tässä vaiheessa ollut, joten kruunut jäivät vielä polttelemaan taskujamme.

Kiiruna saavutettiin muutaman tunnin ajomatkan jälkeen. Muut seurueemme jäsenet olivat suunnitelleet kalastavansa reissun aikana, joten sitä varten lainkuuliaiset retkeilijät kävivät ostamassa kalastusluvat huoltoasemalta. Kolmen päivän kalastuslupa maksoi 100 kruunua.

Kiirunasta oli vain pieni pyrähdys Nikkaluoktaan, jossa olimme klo 20.00 Suomen aikaa. Alkuperäinen tarkoituksemme oli viipyä ensimmäinen yö Nikkaluoktassa, mutta olimme jo matkalla käyneet pohdintoja ensi kilometrien käppäilystä jo samana ehtoona. Autossa istumisesta rasittuneet kropat huusivat matkaan lähtöä, joten pikaisen evästyksen jälkeen tirpasimme vaellusvaatteet päälle, rinkat selkään ja lähdimme tekemään ensimmäisen siirtymän.

Rinkka lähtövalmiina. Erityishuomio banaanin sijoitteluun.

Retkikuntamme: omaishoitaja ja hoidettavat.
Iloinen retkeilijä lähtökuopissa.
Vesisateen uhka oli koko ajan olemassa ja paikoitellen kastelevaa materiaalia tihkuikin taivaalta. Parin tunnin kävelemisen jälkeen saavuimme Ladtjoluspakataan, josta meidän oli seuraavana päivänä tarkoitus edetä kuuden kilometrin matka lauttakyydillä. Polku Nikkaluoktasta määränpäähän oli helppokulkuista, välillä kivikkoista, mutta pääosin mukavaa kuljettavaa.

Alueella oli muitakin telttailijoita ja pystytimme ensimmäisen leirimme hieman syrjemmälle muista. Pelipaikoilla teltasta olisi pitänyt maksaa 80 kruunun maksu, mutta köyhinä pohjoiskarjalaisina pystytimme majamme heti rajan ulkopuolelle.

Sade haastoi meitä teltan kasaamisen yhteydessä, mutta pienellä kikkailulla saimme varusteet pidettyä kuivina. Onneksi olin harjoitellut teltan pystyttämisen jo ennakkoon, jolloin säästyin ylimääräiseltä säätämiseltä. Sen sijaan matkakumppanini olivat lähteneet matkaan juuri niin kuin kaikissa retkioppaissa neuvotaan: teltan osia ei oltu tarkistettu ennakkoon eikä tietenkään majoitteen pystyttämistä oltu harjoiteltu. Oli mukava seurata vierestä sitä säädön ja puhinan määrää. Kaikki osat olivat onneksi mukana ja telttakin muistutti yöpymispaikkaa muutaman hetken jälkeen.

Ensimmäisen yön leirimme.
Kömmin omaan retkiyksiööni, reissukaverini omaansa ja asetuin makuulleni retkipatjalle. Perinteisesti selän alla tuntui kivi. Jälleen nappi paikkavalinta. Pieni jännityksen kutina tuntui mahanpohjassa, mutta sateen ropina siivitti minut uneen.

Sää: +6 astetta, pilvistä, sadekuuroja



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.