Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Lähtövalmistelut


Lähtöä edeltävänä viikonloppuna suoritimme ruokien pakkaamisen, jonka jälkeen myös rinkan saattoi laittaa valmiiksi viimeisiä säätöjä myöten. Testipakkaus männäviikonloppuna näytti rinkan painon huitelevan 17 kilon paikkeilla ja todellisuudessa kantamusta oli tulossa selkään 18 kiloa. Aika passeli määrä. Kuuden kilon kahvakuula korvasi siis realistisesti ruokien painon. Eväänä se ei todennäköisesti olisi kovinkaan kummoinen.

Nämä varusteet pitäisi saada mahdutettua rinkkaan.
Varusteet hieman kompaktimmassa muodossa. Vaatteet ja ruoat on pakattu omiin vedenpitäviin nyssäköihin. Myös makuupussi on laitettu omaan säkkiinsä, josta saa puserrettua ylimääräisen ilman pois, jolloin se huomattavasti vähemmän tilaa rinkassa.
Kaikki pakattuna rinkkaan. Alimmaiseksi laitoin makuupussin, jonka päällä on vaatenyssäkät. Seuraavassa kerroksessa sijaitsee ruoat, sillä niiden painavimpana materiaalina kannattaa olla lähimpänä selkää. Rinkan läpän alla päällimmäisenä on kuoritakki, joka on helppo napata siitä päälle sateen yllättäessä. Rinkan ulkopuolelle pakkasin teltan (keskellä) sekä makuualustat. Joulukuusiefektiä korostaakseni ripustin näkösälle kuksan ja leirikengät. Juomapullon loppusijoituspaikka tulee olemaan rintaremmissä, josta vettä on helppo hörppiä kävellessä. Vaellussauvat ja kartta sijaitsevat pääasiassa kätösissä. Punainen kassi on matkakassi, johon pakkaan vaellusvaatteet, jotka laitan päälleni lähtöaamuna. Kassiin jää odottamaan automatkan vaatteet, jotka ovat päälläni mennen tullen.
Erinäisten kiireiden takia reissuun lähtöä ei ole ehtinyt aikaisemmin fiilistellä tai jännittää, mutta viimeistään pakkaustohinoissa alkoi mukavaa reissukutkutusta tuntua vatsanpohjassa. Viime syksystä asti tätä on odottanut ja nyt reissu viimein koittaa. Onhan se hienoa!

Kevyitä vilunväristyksiä nostatti se tieto, että Kebnekaisen alueen sääolosuhteet ovat tällä hetkellä vähintäänkin mielenkiintoiset. Tulevan viikon keskiviikolle Ruotsin Pekka Pouta ennusti lumisadetta ja kahta astetta pakkasta. Hyvää kesälomaa minulle. Reissun edetessä lämpötilat näyttäisivät olevan nousemaan päin, joten välttämättä ihan joka päivä ei tarvitse laittaa pitkiä kalsareita jalkoihin. Lisäksi pakkasin rinkkaan kaikkia sääolosuhteita uhmaten shortsit ja uikkarin.

Mikäli sääennuste pitää yhtään paikkaansa, niin keskiviikolle suunniteltu Kebnekaisen huiputus jäänee siltä päivältä tekemättä. Ei ole ideaa lähteä kipuamaan kohti taivasta ja todeta maalissa, ettei sieltä näe yhtään mitään muuta kuin metrin päässä seisovan vaeltajan pärstävärkin. Tällä suorituksella voisi toki päteä kotipuolessa, mutta vaiva ei ole elvistelyn väärti. 

Huiputusmahdollisuutemme ei onneksi lepää pelkästään keskiviikon varassa vaan meillä on mahdollista toteuttaa operaatio reissun loppuvaiheessa, jolloin sää voi olla hieman suosiollisempi ja touhussa enemmän järkeä. Olemme tehneet vaihtoehtoisen reittisuunnitelman, jossa huiputus on kaavailtu tehtäväksi toiseksi viimeisenä vaelluspäivänä. Päätös muutoksesta tehtäneen, kun olemme Nikkaluoktassa ja saamme tuoreimmat sääennusteet tuleville päiville.

Kebnekaisu ei raportoi reaaliaikaisesti reissun etenemisestä vaan laittaa puhelimen kiinni ja aikoo elää täydellisessä uutispimennossa puolentoista viikon ajan.  Reissuvihkoon tallentuu ajatuksia ja muistiinpanoja reissun vaiheista, jotka muuntuvat vaelluksen jälkeen blogiin laitettavaksi materiaaliksi. Kameraan on tarkoitus napsia roimakaupalla kuvia, että nähtävää riittää jaettavaksi myös teille.

Aion nauttia luonnon rauhasta ja maisemista, fyysisestä ja henkisestä rasituksesta, yksinolosta ja retkikunnan seurasta. Odotan itseni haastamista ja vastauksia muutamiin kysymyksiin.


Aion valloittaa Kebnekaisen vaikka todellisuudessa tullee käymään niin, että Kebnekaise valloittaa minut.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.