Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Reittisuunnittelun lähtökohtana poluttomuus


Reitin suunnitteluvastuu lankesi luonnostaan Ranelle, joka tuntee karttamerkit paremmin kuin omat taskunsa ja pystyy hahmottamaan maastonmuodot ja reitin haasteet paperilta. Suunnittelun tueksi kävimme läpi kunkin toiveet vaelluksen pituudesta ja haastavuudesta ja tutkimme erilaisia reittivaihtoja.

Vaelluksen haastavuus on helposti itse määritettävissä. Helpohko valinta olisi lähteä vaeltamaan merkittyä reittiä, joita myös Kebnekaisen alueelta löytyy. Suosituin reitti kulkee Nikkaluoktasta Abiskoon ja tätä reittiä ovatkin tallanneet jopa kymmenettuhannet retkeilijät. Tämä on hyvä vaihtoehto niille, jotka ovat hieman epävarmempia suunnistustaidoistaan ja haluavat pelata varman päälle. Valmiiden reittien tamppaaminen ei tee vaelluskokemuksesta yhtään huonompaa ja tärkeintä onkin, että jokainen retkeilijä vaeltaa omien taitojensa mukaan. 

Polkujen ulkopuolella patikointiin liittyy oma viehätyksensä ja tunteensa. Siellä harvoin tapaa muita vaeltajia eikä merkkejä ihmiselosta ja tämä tunne voi olla hyvin alkukantainen: on olemassa vain minä ja luonto. Tunne voi olla jännittävä, jopa pelottava, mutta se tekee vaelluskokemuksesta erityisellä tavalla ainutlaatuisen.

Mikäli vaelluksemme olisi minun suunnistustaitojen varassa, niin epäilemättä reitti kulkisikin valmista polkua pitkin. Kun seurueeseen sattuu kuulumaan herra Jukolan Viesti, niin liikkuminen oman suunnitelman mukaan on astetta verran turvallisempaa. Navigaattorin osa langennee vuorollaan kullekin, joten vallan ei pysty tuudittautumaan pelkästään perässätallustelijan rooliin vaan rinkkaan pitää pakata myös kompassi. 

On kuitenkin hyvä tietää, että porukasta löytyy jelppiä, jos kompassi alkaa kuljettaa kaakon sijaan koilliseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.