Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

Maassa ja vedessä. Eri vuodenaikoina.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Muonituksen tärkeys


Kerron teille totuuden: syy lähteä vaellukselle ei ole maisemat tai elämysten hankkiminen. Taustalla ei ole itsensä fyysinen ja henkinen haastaminen. Vaellukselle lähdetään syömään eväitä.

Hyvät eväät ovat retken ja vaelluksen perusta: ne motivoi ja innostaa ja pitää retkimielen virkeänä. Viimeiset vaelluskilometrit jaksaa paremmin, kun kääntää ajatuksensa tulevaan illalliseen. Kun edellinen ateria on syöty, haaveillaan jo seuraavasta.

Olen joskus kuullut sanottavan, että kaikki ruoka maistuu hyvältä ulkoilmassa. Ei pidä paikkaansa. Testattu on. Erinäisten retkiruokakokeilujen hautausmaan syvimpään kuoppaan on kaivettu valmispinaattikeitto sekoitettuna liian vähään vesimäärään, jolloin suolan maku oli huomattava. Keiton arvoa yritettiin nostaa lisäämällä siihen nuudelia ja vielä loppusilauksena soppaan heitettiin kourallinen soijarouhetta, joka jäi mukavasti rouskumaan hampaiden väliin, kun se ei ehtinyt turvota. Kyllä ei maistunut hyvältä.


Tuo pohjanoteeraus nosti retkiruoan merkityksen uudelle tasolle ja Kebnekaiselle rinkkaan pakkautuu huolella mietityt eväät. Ateriat pohjautuvat pitkälti kuivattuihin aineksiin: jauheliha, porkkana, peruna, sipuli, kala, joista saa loihdittua esimerkiksi herkullisia keittoja. Valmispasta- ja riisiateriat pyritään lähtökohtaisesti jättämään kaupan hyllylle, sillä ne edustavat maku- ja ravintoarvoiltaan sellaisia artikkeleita, jotka laittavat mahan sekaisin. 

Perusarjessa normaalipainoinen nainen kuluttaa noin 1800-2000 kilokaloria, mutta vaelluksella päivän energiankulutus saattaa nousta 4000:ään, joskus jopa 6000:een kilokaloriin. Suurin kulutus kohdistuu fyysiseen rasitukseen, mutta aimo osan nappaa myös peruselintoiminnot kuten lämmöntuottaminen. Illat ja yöt voivat olla kylmiä, joten kehon pitää jaksaa pitää itsensä lämpimänä. Siksi iltatankkaus on erittäin tärkeä osa vaelluspäivää. Se auttaa myös palautumiseen ja pitää mielen virkeänä.

Vaelluksella voi siis hyvällä omalla tunnolla rouskuttaa ruokaa ja herkkuja mielin määrin, sillä kulutus on sen mukaista.

Huom. Retkiruokalista esitellään tarkemmin myöhemmin tässä blogissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan mielellään vastaan. Kivoja kommentteja siis. Turhilla kommenteilla voi käydä heittämässä vesilintua. Mutta ei kovasti.